Häpeän ruåtsiani!

Swedish language.pngHäpeän sitä. Vieraat kielet ei tartu aikuisena läheskään yhtä hyvin kuin lapsena, vaikka olin siis koulussa aina hyvä ruotsissa. Tänne muutettuani totesin kuitenkin, että on ihan eri asia käyttää kieltä muissa tilanteissa, kuin esim. kahvilassa tai postikorttia kirjoittaessa. Esim.  esitelmän pitäminen ruotsiksi on ihan hirveää, vaikka ryhmässä kaikki muutkin olis maahanmuuttajia. Puhumattakaan siitä, millaista on käyttää ruotsia päivittäin töissä, tai yrittää deittailla ruotsalaista ruotsiksi. Olen yrittänyt sopeutua tänne, ensin ottamalla ruotsalaisen sukunimen ja myöhemmin kansalaisuuden, mutta valitettavasti kumpikaan ei poista sitä tosiasiaa, että olen SUOMIJUNTTI.

Vaikka Ruotsissa on monikulttuurinen väestörakenne ja hyvin harva on tähän mennessä kettuillut puheestani, itseäni se kuitenkin ahdistaa suuresti ja tyydyn liian usein olemaan hiljaa, toivoen näin nolaavani itseäni edes hieman vähemmän.

Tässä muutama esimerkki toilailuistani:

1. Soitin työmatkavarausta koskien käyttämäämme matkatoimistoon. Kysyivät varausnumeroa, jota rupesin tavaamaan. Asiakaspalvelija ei saanut aakkosistani selvää ja sanojen, tai nimien lonkalta heittäminen ruotsiksi ei onnistunutkaan ihan noin vain. Yritin sanoa S, aspa kuuli F. Yritin korjata: “Nej, utan S som, som… Satan.” Ei tullut mieleen esim. Sverige, svenska, Simon tai Susan. No, ensi kerralla sitten.

2. Yritin ostaa kahvimittaa, jonka muistelin olevan ruotsiksi tyyliin sama kuin suomeksi. Käänsin siis kaupassa päässäni: “kaffemäter” myyjä ei tajunnut millään, vaikka selitin: “En sån där sked man mäter kaffe med”. Tajusi kun selitin uudestaan englanniksi. Kysyin lopuksi, mikä ruotsissa meni pieleen, myyjä kertoi ystävällisesti että se on “kaffemått”.

3. Ehkä nöyryyttävimmät tapaukset sattuivat vaatekaupassa, jossa olin aiemmin töissä. Asiakkaat eivät esim. uskoneet, ettei meillä voi saada alennusta vaikka tuote olisi viallinen. Veemäisimmät pyysivät puhua kollegan kanssa, joka sitten selitti saman asian enemmän tai vähemmän sujuvammin.

Ongelma on toki suurilta osin omien korvien välissä (joku ehti kerran luulla et oon oikeesti Umeåsta kotoisin). Mutta silti, päivittäin joutuu tekemään pellen itsestään kun eihän sitä muuten opi millään. Ja olen siis toki hyvin kiitollinen siitä, että kieli on tarttunut sen verran, että ylipäätään pystyn työskentelemään sillä. Ja en tosiaan edes ole työpaikallani ainoa maahanmuuttaja. Muut tekevät ihan samalla tavalla virheitä, eivät vain piittaa niistä yhtä paljon.

Tsekatkaa myös ihmeessä mun ruåtsinkielinen blogi, jonka perustin yhtä verkkokurssia varten (koska oli pakko). 🇸🇪

How Sweden has ruined online shopping from China

Almost 10 years of shopping on eBay has come to an end! From the beginning of March, Sweden started to collect value-added tax, plus a fee of 75 crowns (about 7,5 euros) on each parcel from outside the EU (SvD). This is rather a lot, as most of the items we order from China (or anywhere else in Asia) cost a couple of Euros, and suddenly, instead of 2, you pay almost 10. And if you don’t pay, your more or less precious item will be sent back to its country of origin.

Although, from time to time this has been annoying me, as the new iPhone case costs 5-10 times more at a store in Sweden, compared to a Chinese website, all this makes sense. For one, Postnord, the Swedish postal service has been handling many, many parcels from China during the last couple of years, which has been costly for them. Also, this might support the economy in Sweden (I have no idea how much actually), as instead of ordering from Wish, I’ll now be more likely to purchase that t-shirt from a local store. This has also been a great opportunity for Swedish companies like Fyndiq to sell cheap stuff from China to Swedes and help them avoid the costs.

Finally, being used to be able to order almost anything on a fraction of the price here in the Nordics has lead into many of us ordering a lot of stuff we don’t necessarily need. With all the climate change and the first world people drowning into stuff, this might just be one of the first steps towards a better future. You can, of course, avoid the fees by ordering first to another EU country and have it then shipped to Sweden, but as most of the purchases from China are so called “low involvement decisions”, it doesn’t feel like it would be worth the effort. And personally, I now think twice before placing my order. In the past I wouldn’t waste 15 seconds for consideration.

Mikä Ruotsissa ei ole paremmin?

1. Asuntotilanne

Iskee ensimmäisenä vasten kasvoja. Varsinkin vuokra-asunnoista on suuremmissa kaupungeissa aikamoinen pula. Vaikka parannusta on tulossa, varmin keino saada asunto on ostaa sellainen. Jaetun asunnon saa kokemukseni perusteella helposti, mutta asunnon jakaminen ventovieraan kanssa ei aina ole helppoa.

2. Verotus

Ruotsissa tuloverotuksen pohjana on kunnallisvero, joka asuinpaikasta riippuen huitelee n. 30 prosentin tienoilla. Keskituloisena tosin maksat vähemmän veroa kuin Suomessa. Alv:n yleinen verokanta on Ruotsissa 25 %, Suomessa 24 %. Alennetut verokannat taas ovat Ruotsissa matalammat: 12 % ja 6 %, verrattuna Suomen 14 % ja 10 %. Tosin Ruotsin korkeampi palkkataso tasaa vähän menetettyjä euroja tai kruunuja, joten en tämän takia muuttaisi takaisin Suomeen.

3. Pinnallisuus

Päätyössäni en tällä hetkellä törmää tähän, mutta työskennellessäni Mall of Scandinavian Mangossa, Tukholman yöelämästä puhumattakaan, tulee vastaan jatkuvasti Kim Kardashian-kopiota lipfillereineen ja silikoneineen. Aika oksettavaa. Pidän luonnollisuutta viehättävänä, tosin makunsa kullakin. Mallia Tukholmalaiseen elämäntyyliin voi ottaa esim. Snabba Cash-kirjasta: jos ylellisyyksiin ei muuten ole varaa, kannattaa asua mahdollisimman halvasti ja ajaa vaikka pimeää taksia öisin niin on sitten varaa skumppaan ja Gucciin.

4. Hymistely

Tai ylenpalttinen poliittinen korrektius. Ei voi sanoa mitä tahansa mielipidettä ääneen, koska se voi olla väärä. Negatiivisten tunteiden näyttäminen on tietysti tuomittavaa. Tuntuu myös siltä, että Suomessa on hyväksyttävämpää olla sisäänpäinkääntynyt ja haluta olla omissa oloissaan. Ruotsissa small talkia on vaikeampi välttää, onhan se niin treeevligt puhua hölynpölyä jonkun puolituntemattoman kanssa!

5. Rajallinen mobiilinetti

Suomi saattaa olla tämän suhteen poikkeus. Kuka enää edes soittaa ja tekstaa puhelinliittymän kautta, kun on Facebook a Whatsapp? Kolme gigaa kuussa riittää jotenkuten, jos suurimman osan ajasta pitää datan pois päältä ja käyttää wifiä aina kun tilanne sallii. “Rajaton surf” eli 100 gigaa maksaa monta sataa kruunua kuussa, tosin vaikea kuvitella että kukaan onnistuisi noin suurta määrää edes käyttämään. Ilman nettiäkin tietysti pärjää, mutta yhden gigan kuukausisurfilla sinut voidaan leimata pihiksi…

6. Pidemmät työpäivät

Se kuuden tunnin työpäivä oli pelkkä kokeilu. Normaali työpäivän pituus on Ruotsissa yhdeksän tuntia, koska tunnin ruokatauko on pakollinen (ja tietysti palkaton) ja varsinainen työaika kahdeksan tuntia. Fyysisessä työssä se viimeinen tunti on usein hyvin, hyvin pitkä.

Kaikesta huolimatta viihdyn Suomenlahden tällä puolella edelleen hyvin. 🙂

Living out of a suitcase, or moving abroad with all your belongings?

So, I’m finally starting to settle down! I’m still looking for a nine to five job from Stockholm, but at least so far it seems promising and I have one job interview scheduled for next week. There seems to be quite many jobs here that require Finnish, my native language, so I feel pretty confident that I’ll find something. Anyway, I’ve now moved almost all of my belongings from Umeå and Helsinki to Sthlm and wanted to write down some of my thoughts about living abroad and constant moving.

So far I’ve lived in six countries: Finland, US, France, South Korea, China and now Sweden. Only in Sweden and Finland I’ve lived for a longer period of time, the rest were between four months and a year, so in most cases I lived out of a suitcase. I hate to say this, but for most of my life I’ve been a quite materialistic person and wanted to have a lot of stuff around me. Moving several times has definitely helped me to realize how little we actually need to survive.

My current residence in Långbro.

I’ve been very lucky to have a family living next to Helsinki and I was allowed to stay as long as I wanted. The first time I moved out was at 20 when I moved to the US for a year to work as an Au Pair. Then at 23 to study in Paris for one semester. After that I received a student apartment from Espoo with 50 square meters just for my self. Of course, that 50 square meters had to be filled with stuff…

After living in the flat for a year I was accepted to a student exchange again, this time in South Korea. My sister moved into my flat for that time, but it didn’t work out well, and as I stayed in Asia for another six months I had to empty the apartment. And that was a mess. I had hoarded books I was never intended to read, I had two racks of fancy clothes and a bunch of not so fancy ones in my closets. And my favorite hobby: jigsaw puzzles took a lot of space too. As I didn’t have time to go though everything and see what I could donate or recycle, I just packed everything and it’s still haunting me.

It wasn’t until 2015 when I moved to Umeå and really decided to do something about the situation. As I would stay for at least a couple of years and Sweden being near Finland I had to opportunity to move with more than just a suitcase, however, not everything I own. It’s still a bit going on process as I have most of my puzzles and books in Finland, but slowly, I’m getting there. I now mostly own clothes that I really like and wear and I rarely buy new ones anymore.

My room back in Umeå, I didn’t have space for a lot of stuff.

Especially now when I’ve just moved and the only furniture I have here are my sofa, sofa table, a chair and a mirror I notice that many of our furniture are used for hiding all the stuff we own. Or at least, that’s how I feel about it. Now when all of my stuff is on the floor I can see how much there is. And the next thing on my shopping list is a dresser so I can get it out of my sight.

The shoes I brought with me to Umeå, maybe half of the shoes I actually own. How many pairs does a human need?

I read the KonMari book last summer and found it really inspiring. Especially now when my plan is to stay in Sweden and sooner or later get rid of all my stuff in Finland, I’ve found it useful to go through the things I own and get rid of the stuff I don’t really need. And to not buy anything I don’t need.Living out of a suitcase was never easy, I missed my art supplies, my photography equipment, my pillows and what not. But bringing everything to another country hasn’t been easy either. As I’m probably not going to live in this house for the rest of my life, I’ve been wondering how I’m going to deal with all my stuff when I have to move again?

Ruotsissa ärsyttää top 10

Asiathan on sinänsä täällä varsin hyvin, muttei kaikki oikeesti ole aina paremmin.

1. Pinnallisuus. En Suomessa pahemmin välittänyt siitä, mitä salilla oli päällä, mutta täällä erottuu joukosta, jos legginsit ja kengät ei ole Niken tai jonkun vastaavan. Tänne muuttaessa omat Niket jäi vahingossa Suomeen ja ostin tilalle Lidlistä lenkkarit hintaan n. 20 e. Hävetti. Onneksi kävin lomailemassa Suomessa ja nyt kehtaa taas käydä salilla.

Gym fashion

2. Parisuhdekeskeisyys. Ehkä tää on vain Umeå-juttuja, mutta välillä tuntuu siltä että on jotenkin outoa olla sinkku. Usein tuntuu myös siltä, ettei ihmisillä ole täällä muuta tekemistä, kuin lisääntyä naapurin kanssa.

3. Tinder on aina tyhjä. Helsingissä matchit ei loppuneet koskaan ja täällä joutuu miettimään kävisikö kaikki ehdokkaat läpi tänään, vai pitäisikö säästää myös huomiseksi muutama. Myös kynnys painaa vihreää on matalammalla, koska jos on liian tiukat kriteerit jää luultavasti tyhjin käsin.

Tinder is empty

4. Kahvi on pahaa. Asuin vuoden jenkeissä ja totuin litkimään Starbucksin cappuccinoja. Palasin Suomeen ja kahvi maistui ihan myrkyltä. Olen hyvin pitkälti siitä asti ollut teenjuoja, mutta jossain vaiheessa suomalainen kahvi alkoi taas menettelemään. Ruotsalainen kahvi taas on valehtelematta maailman hirveintä. Tulee mieleen nuuskan ja tiskiveden seos aina kun erehtyy juomaan sitä.   Kahvi

5. Feminismi. Heitin mielestäni hyvän läpän naistenpäivän vietosta. Heitin sen myös Twitteriin. Englanniksi. Umeå University lakkas seuraamasta mua. Vakavilla asioilla ei sovi leikkiä, vaikka mulle tasa-arvo on itsestäänselvyys ja hauskaa on ainoastaan se, miten vahvasti naisten oikeudet Ruotsissa puhuttaa.

6. Nuuska on paitsi Ruotsin lahja maailmalle, myös aika ällöä, kun niihin pusseihin törmää mitä erikoisemmissa paikoissa.

Nuuska

7. Pimeys. Luulin, ettei tänne sopeutuminen olisi vaikeaa, mutta kun vertaa Helsinkiin, valoisaa aikaa on oikeesti vähän. Päivällä on hämärää ja aurinko laskee klo 14.00. Eikä katuvaloja ole ihan yhtä tiheässä.

8. Kaupasta ei saa ruisleipää. Vaihtoehtoina on yleensä pullamössö tai näkkäri.

Ruisleipaa ei ole   9. Kuivaa siideriä ei saa mistään. No okei, systemissä on PUOLIkuivaa päärynä Crowmooria.

Kuiva siideri puuttuu

10. Avoimuus, on sinänsä hyvä asia, mutta joka paikassa on juttua, kusesta, p*skasta, v*tuista ja kikkeleistä. Välillä ällöttää lukea esim. Metro Sverigeä.

Living in Umeå, Sweden!

My blog has been virtually dead after moving back to Finland from Asia. Didn’t have much to share, it was all the usual: school, puzzles, gym, work… I was accepted to a Master’s Degree program in Umeå University, northern Sweden and moved here about two months ago. Now it feels like I have something to share again.

In the past I’ve only lived either in or near large cities: Helsinki, New York, Paris, Seoul and Shanghai. Compared to these Umeå feels tiny. It felt nice and different for the first couple of weeks, but right now it just feels like I’ve had enough already. 😀 School is nice and everything is near, I never took a bus or train here, just my bike and it’s so weird. I’m still trying to stay positive, making nice food, going to gym everyday, drawing, movies, etc. I’m just about to check for flights to Finland around Christmas. And I don’t think I can stay here for the summer, unless I’m able to study or do something meaningful.

IMG_5002

I admit, Helsinki / Vantaa / Espoo are not the coolest places to live in, but I really miss the city life, being able to buy almost anything without using the internet, and especially I miss pole dancing. If I go to the gym here and start stretching people stare at me and sometimes ask me how come I’m so flexible… Luckily there’s always plenty of schoolwork to do and I don’t actually regret coming here or anything, at least now I know what it’s like to live in a small (actually mid-sized) town. 😀