Häpeän ruåtsiani!

Swedish language.pngHäpeän sitä. Vieraat kielet ei tartu aikuisena läheskään yhtä hyvin kuin lapsena, vaikka olin siis koulussa aina hyvä ruotsissa. Tänne muutettuani totesin kuitenkin, että on ihan eri asia käyttää kieltä muissa tilanteissa, kuin esim. kahvilassa tai postikorttia kirjoittaessa. Esim.  esitelmän pitäminen ruotsiksi on ihan hirveää, vaikka ryhmässä kaikki muutkin olis maahanmuuttajia. Puhumattakaan siitä, millaista on käyttää ruotsia päivittäin töissä, tai yrittää deittailla ruotsalaista ruotsiksi. Olen yrittänyt sopeutua tänne, ensin ottamalla ruotsalaisen sukunimen ja myöhemmin kansalaisuuden, mutta valitettavasti kumpikaan ei poista sitä tosiasiaa, että olen SUOMIJUNTTI.

Vaikka Ruotsissa on monikulttuurinen väestörakenne ja hyvin harva on tähän mennessä kettuillut puheestani, itseäni se kuitenkin ahdistaa suuresti ja tyydyn liian usein olemaan hiljaa, toivoen näin nolaavani itseäni edes hieman vähemmän.

Tässä muutama esimerkki toilailuistani:

1. Soitin työmatkavarausta koskien käyttämäämme matkatoimistoon. Kysyivät varausnumeroa, jota rupesin tavaamaan. Asiakaspalvelija ei saanut aakkosistani selvää ja sanojen, tai nimien lonkalta heittäminen ruotsiksi ei onnistunutkaan ihan noin vain. Yritin sanoa S, aspa kuuli F. Yritin korjata: “Nej, utan S som, som… Satan.” Ei tullut mieleen esim. Sverige, svenska, Simon tai Susan. No, ensi kerralla sitten.

2. Yritin ostaa kahvimittaa, jonka muistelin olevan ruotsiksi tyyliin sama kuin suomeksi. Käänsin siis kaupassa päässäni: “kaffemäter” myyjä ei tajunnut millään, vaikka selitin: “En sån där sked man mäter kaffe med”. Tajusi kun selitin uudestaan englanniksi. Kysyin lopuksi, mikä ruotsissa meni pieleen, myyjä kertoi ystävällisesti että se on “kaffemått”.

3. Ehkä nöyryyttävimmät tapaukset sattuivat vaatekaupassa, jossa olin aiemmin töissä. Asiakkaat eivät esim. uskoneet, ettei meillä voi saada alennusta vaikka tuote olisi viallinen. Veemäisimmät pyysivät puhua kollegan kanssa, joka sitten selitti saman asian enemmän tai vähemmän sujuvammin.

Ongelma on toki suurilta osin omien korvien välissä (joku ehti kerran luulla et oon oikeesti Umeåsta kotoisin). Mutta silti, päivittäin joutuu tekemään pellen itsestään kun eihän sitä muuten opi millään. Ja olen siis toki hyvin kiitollinen siitä, että kieli on tarttunut sen verran, että ylipäätään pystyn työskentelemään sillä. Ja en tosiaan edes ole työpaikallani ainoa maahanmuuttaja. Muut tekevät ihan samalla tavalla virheitä, eivät vain piittaa niistä yhtä paljon.

Tsekatkaa myös ihmeessä mun ruåtsinkielinen blogi, jonka perustin yhtä verkkokurssia varten (koska oli pakko). 🇸🇪

Mikä Ruotsissa ei ole paremmin?

1. Asuntotilanne

Iskee ensimmäisenä vasten kasvoja. Varsinkin vuokra-asunnoista on suuremmissa kaupungeissa aikamoinen pula. Vaikka parannusta on tulossa, varmin keino saada asunto on ostaa sellainen. Jaetun asunnon saa kokemukseni perusteella helposti, mutta asunnon jakaminen ventovieraan kanssa ei aina ole helppoa.

2. Verotus

Ruotsissa tuloverotuksen pohjana on kunnallisvero, joka asuinpaikasta riippuen huitelee n. 30 prosentin tienoilla. Keskituloisena tosin maksat vähemmän veroa kuin Suomessa. Alv:n yleinen verokanta on Ruotsissa 25 %, Suomessa 24 %. Alennetut verokannat taas ovat Ruotsissa matalammat: 12 % ja 6 %, verrattuna Suomen 14 % ja 10 %. Tosin Ruotsin korkeampi palkkataso tasaa vähän menetettyjä euroja tai kruunuja, joten en tämän takia muuttaisi takaisin Suomeen.

3. Pinnallisuus

Päätyössäni en tällä hetkellä törmää tähän, mutta työskennellessäni Mall of Scandinavian Mangossa, Tukholman yöelämästä puhumattakaan, tulee vastaan jatkuvasti Kim Kardashian-kopiota lipfillereineen ja silikoneineen. Aika oksettavaa. Pidän luonnollisuutta viehättävänä, tosin makunsa kullakin. Mallia Tukholmalaiseen elämäntyyliin voi ottaa esim. Snabba Cash-kirjasta: jos ylellisyyksiin ei muuten ole varaa, kannattaa asua mahdollisimman halvasti ja ajaa vaikka pimeää taksia öisin niin on sitten varaa skumppaan ja Gucciin.

4. Hymistely

Tai ylenpalttinen poliittinen korrektius. Ei voi sanoa mitä tahansa mielipidettä ääneen, koska se voi olla väärä. Negatiivisten tunteiden näyttäminen on tietysti tuomittavaa. Tuntuu myös siltä, että Suomessa on hyväksyttävämpää olla sisäänpäinkääntynyt ja haluta olla omissa oloissaan. Ruotsissa small talkia on vaikeampi välttää, onhan se niin treeevligt puhua hölynpölyä jonkun puolituntemattoman kanssa!

5. Rajallinen mobiilinetti

Suomi saattaa olla tämän suhteen poikkeus. Kuka enää edes soittaa ja tekstaa puhelinliittymän kautta, kun on Facebook a Whatsapp? Kolme gigaa kuussa riittää jotenkuten, jos suurimman osan ajasta pitää datan pois päältä ja käyttää wifiä aina kun tilanne sallii. “Rajaton surf” eli 100 gigaa maksaa monta sataa kruunua kuussa, tosin vaikea kuvitella että kukaan onnistuisi noin suurta määrää edes käyttämään. Ilman nettiäkin tietysti pärjää, mutta yhden gigan kuukausisurfilla sinut voidaan leimata pihiksi…

6. Pidemmät työpäivät

Se kuuden tunnin työpäivä oli pelkkä kokeilu. Normaali työpäivän pituus on Ruotsissa yhdeksän tuntia, koska tunnin ruokatauko on pakollinen (ja tietysti palkaton) ja varsinainen työaika kahdeksan tuntia. Fyysisessä työssä se viimeinen tunti on usein hyvin, hyvin pitkä.

Kaikesta huolimatta viihdyn Suomenlahden tällä puolella edelleen hyvin. 🙂

Ruotsissa ärsyttää top 10

Asiathan on sinänsä täällä varsin hyvin, muttei kaikki oikeesti ole aina paremmin.

1. Pinnallisuus. En Suomessa pahemmin välittänyt siitä, mitä salilla oli päällä, mutta täällä erottuu joukosta, jos legginsit ja kengät ei ole Niken tai jonkun vastaavan. Tänne muuttaessa omat Niket jäi vahingossa Suomeen ja ostin tilalle Lidlistä lenkkarit hintaan n. 20 e. Hävetti. Onneksi kävin lomailemassa Suomessa ja nyt kehtaa taas käydä salilla.

Gym fashion

2. Parisuhdekeskeisyys. Ehkä tää on vain Umeå-juttuja, mutta välillä tuntuu siltä että on jotenkin outoa olla sinkku. Usein tuntuu myös siltä, ettei ihmisillä ole täällä muuta tekemistä, kuin lisääntyä naapurin kanssa.

3. Tinder on aina tyhjä. Helsingissä matchit ei loppuneet koskaan ja täällä joutuu miettimään kävisikö kaikki ehdokkaat läpi tänään, vai pitäisikö säästää myös huomiseksi muutama. Myös kynnys painaa vihreää on matalammalla, koska jos on liian tiukat kriteerit jää luultavasti tyhjin käsin.

Tinder is empty

4. Kahvi on pahaa. Asuin vuoden jenkeissä ja totuin litkimään Starbucksin cappuccinoja. Palasin Suomeen ja kahvi maistui ihan myrkyltä. Olen hyvin pitkälti siitä asti ollut teenjuoja, mutta jossain vaiheessa suomalainen kahvi alkoi taas menettelemään. Ruotsalainen kahvi taas on valehtelematta maailman hirveintä. Tulee mieleen nuuskan ja tiskiveden seos aina kun erehtyy juomaan sitä.   Kahvi

5. Feminismi. Heitin mielestäni hyvän läpän naistenpäivän vietosta. Heitin sen myös Twitteriin. Englanniksi. Umeå University lakkas seuraamasta mua. Vakavilla asioilla ei sovi leikkiä, vaikka mulle tasa-arvo on itsestäänselvyys ja hauskaa on ainoastaan se, miten vahvasti naisten oikeudet Ruotsissa puhuttaa.

6. Nuuska on paitsi Ruotsin lahja maailmalle, myös aika ällöä, kun niihin pusseihin törmää mitä erikoisemmissa paikoissa.

Nuuska

7. Pimeys. Luulin, ettei tänne sopeutuminen olisi vaikeaa, mutta kun vertaa Helsinkiin, valoisaa aikaa on oikeesti vähän. Päivällä on hämärää ja aurinko laskee klo 14.00. Eikä katuvaloja ole ihan yhtä tiheässä.

8. Kaupasta ei saa ruisleipää. Vaihtoehtoina on yleensä pullamössö tai näkkäri.

Ruisleipaa ei ole   9. Kuivaa siideriä ei saa mistään. No okei, systemissä on PUOLIkuivaa päärynä Crowmooria.

Kuiva siideri puuttuu

10. Avoimuus, on sinänsä hyvä asia, mutta joka paikassa on juttua, kusesta, p*skasta, v*tuista ja kikkeleistä. Välillä ällöttää lukea esim. Metro Sverigeä.

Living in Umeå, Sweden!

My blog has been virtually dead after moving back to Finland from Asia. Didn’t have much to share, it was all the usual: school, puzzles, gym, work… I was accepted to a Master’s Degree program in Umeå University, northern Sweden and moved here about two months ago. Now it feels like I have something to share again.

In the past I’ve only lived either in or near large cities: Helsinki, New York, Paris, Seoul and Shanghai. Compared to these Umeå feels tiny. It felt nice and different for the first couple of weeks, but right now it just feels like I’ve had enough already. 😀 School is nice and everything is near, I never took a bus or train here, just my bike and it’s so weird. I’m still trying to stay positive, making nice food, going to gym everyday, drawing, movies, etc. I’m just about to check for flights to Finland around Christmas. And I don’t think I can stay here for the summer, unless I’m able to study or do something meaningful.

IMG_5002

I admit, Helsinki / Vantaa / Espoo are not the coolest places to live in, but I really miss the city life, being able to buy almost anything without using the internet, and especially I miss pole dancing. If I go to the gym here and start stretching people stare at me and sometimes ask me how come I’m so flexible… Luckily there’s always plenty of schoolwork to do and I don’t actually regret coming here or anything, at least now I know what it’s like to live in a small (actually mid-sized) town. 😀