Alla helgons dag – Skogskyrkogården

Skogskyrkogården on alla helgons dag

The Nordic All Saints’ Day: Alla helgons dag was celebrated today. It’s never been a big thing for me and it feels like I’ve completely missed it on most years, or confused it with Halloween, which hasn’t really been celebrated in the Nordics until the recent years. But a colleague was talking about it at work earlier this week, so I decided to check out what would be the best places (cemeteries) to go to and bookmarked an article listing them. And Skogskyrkogården, a woodland cemetery located south of Stockholm seemed to be the most interesting one.

skogskyrkogarden copy

But of course, as I’m in the middle of an apartment mess. I completely forgot the whole thing. Until I returned from a rental-contract signing to my current home I opened the internet browser. I really had to force myself to go out for some pictures. After an exhausting day speaking only Swedish and travelling from one side of Stockholm to the opposite, I much rather would have stayed under a blanket sipping tea and entertaining myself with vauva.fi.

I’m really glad I went though! It’s been ages since I took some night time pictures and had completely forgotten what kind of a hassle it is when it’s cold and you’re trying to set up your camera and tripod with frozen fingers. With no northern lights in Stockholm I haven’t found shooting in the dark that interesting, but a cemetery in forest with thousands of candles was something I didn’t want to miss.

skogskyrkogarden-2

Though Skogskyrkogåden might have been the most popular place for Stockholmers to spend Alla helgons dag, I managed to get shots without the masses of people. I would love to visit the place again sometime when it’s not dark and see the graves of some remarkable people who have been buried there, including Avicii and Greta Garbo.

Skogskyrkogården on alla helgons dag

Movie of the Week: Hereditary

hereditary-review.jpg

Finally, I had the courage to watch this! And it wasn’t actually as scary as I  thought it would be. I appreciate horror films that are different from the typical American ones, where people are beautiful, it’s dark all the time and someone is chasing you and trying to kill you. Hereditary had a little bit similar vibe to the VVitch, or Rosemary’s baby and I really enjoyed watching it.

Toni Collette plays Annie, a mother of two, who’s life is stressful because of an upcoming art exhibition,  and her mother passing away. Her family has a history in mental illness and at the beginning it seems like she’s going insane, especially after her daughter dies in an accident, after which, very strong things start to happen. Collette does an excellent job in the leading role, at times, screaming better than Wendy in the Shining. Surprisingly, the end of the film didn’t feel scary anymore, rather peaceful. Everyone was dead, except for the son, Peter, who then becomes possessed so the heredity can pass on.

Although a great deal of the scenes were dark and some standard elements within the horror genre were present in Hereditary, such as possession, an old book and symbols, Hereditary succeeded in being unique. Also, I can’t remember seeing nudity in an American horror film since the Shining.

⭐️⭐️⭐️⭐️ / 5

Movie of the Week: Grave of the Fireflies

vlcsnap-2018-09-29-15h35m21s595.png

Long time since I had time for movies, but I’m trying to get this back on track now. Based on an autobiographical novel by Akiyuki Nosaka. Directed by Isao Takahata (1988), Grave of the Fireflies is based on a true story in Japan during the late WW II. Although it’s animated and most animated movies have children as their target audience, I’m not quite sure if that was the case with Grave of the Fireflies. It was hard for a grown-up to watch and if I had children, I don’t think I’d want them to see this, although the story sadly is still reality in too many places.

The film begins from the end where the teenage boy Seita starves to death at a train station and then surrounded by fireflies unites with his little sister Setsuko. It tells the story of two children from the city of Kobe that are left homeless by bombings, their mother dies and their father is serving in the navy. They move in with their aunt for a while, but end up living in a cave, where surviving is hard.

vlcsnap-2018-09-29-15h37m45s988.png

Though the film isn’t particularly violent, the imagery of burned bodies and orphaned children was definitely uncomfortable to watch. It also served as a reminder of how it is possible to find hope and moments of happiness even in the most awful circumstances. And shows how fire and fireflies connected in a sad, yet beautiful way.

⭐️⭐️⭐️⭐️ / 5

Paskat työhaastattelut

Aihe ollut luonnoksissa jo pidempään, mutta Ylen artikkelin innoittamana, inspiroiduin jakamaan omat kokemukseni asiattomista kysymyksistä ja työhaastatteluiden epäkohdista juuri nyt. Artikkelissa käytiin läpi kysymyksiä, joita työhaastattelussa ei saa kysyä. Kuitenkin, varsin suuri osa haastattelijoista ei vaikuta tietävän, mitä saa kysyä ja mitä ei. Tosin ammattirekrytoijilla pitäisi ja ainakin oman kokemukseni pohjalta myös vaikuttaisi olevan tietämystä, mihin asioihin haastattelussa kannattaa keskittyä ja mitä asioita ei saa kysyä.

  • Onko sulla sisaruksia?

Kysytty Ruåtsissa kahdessa eri haastattelussa. Jatkokysymyksenä: “Millainen isosisko olet ollut?” Se, onko kasvanut yksin vai sisarusten kanssa saattaa toki vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin, siihen että on pienestä asti oppinut jakamaan, yms. Mutta silti, se että vanhempani saivat / eivät saaneet lapsia ennen minua / jälkeeni, ei pitäisi vaikuttaa rekrytointiin. Jos olisin joutunut vastaamaan kysymykseen kieltävästi, heräisi mielessäni väkisinkin ajatus, että rekrytoija varmaan nyt luulee että mulla on ainoan lapsen syndrooma. Toisekseen, aika kiusallinen kysymys, jos joku ei syystä tai toisesta ole tekemisissä perheensä kanssa, tai välit ovat huonot. Pahempiakin kysymyksiä toki on, mutta jos hakija ei itse tuo perhesuhteitaan esiin, kannattanee ne jättää pois.

  • Haetaan täysin erilaista kuin mitä ilmoituksessa mainittu

Hain X-tehtävään Y-yrityksessä, joka ilmoituksen perusteella vastasi osaamistani. Haastattelussa kuitenkin kysyttiin täysin eri asioita ja pyydettiin ratkaisemaan yrityksen ongelmia, joista ei oltu mainittu ilmoituksessa sanallakaan. Loppujen lopuksi paikka ei oikeastaan edes kiinnostanut, sillä se ei ollut sitä mitä oltiin annettu ymmärtää, joten kysyin haastattelijalta: “Mitä te etsitte ja mitkä ovat työn kannalta tärkeimmät ominaisuudet ja taidot?” Haastattelija meni hämilleen ja vastasi: “Kauheen vaikee kysymys!” Niin, jos ei tiedä mitä hakee, on sitä vaikea myös löytää.

  • Jos saisit tehä mitä vaan 8h päivässä mitä se olisi?

Kamalan vaikea, toisaalta aika ihana! Veikkaan että aika moni meistä tekisi jotain ihan muuta, kuin mitä tällä hetkellä tekee, eikä luultavasti tekisi sitä, mitä haetussa työpaikassa tehdään, joten siinä mielessä hieman kiusallinen kysymys… Vastasin, “Luultavasti piirtäisin / maalaisin.” kuulostaa vähemmän oudolta kuin “Istuisin lattialla palapelien keskellä ja kuvaisin niistä time-lapse -videoita. Tosin kyllästyn tosi nopeesti, joten jos oikeasti saisin valita, tekisin ihan kaikkea!

  • Halutaan kaikki, muttei haluta maksaa siitä

Viimeisin paska haastattelu. Firma toivoi alan opintoja ja työkokemusta ja tarjosi Tukholman hintatasoon nähden palkkaa, jolla hädintuskin pärjää. Luulin että suomalaiset on pihejä, mutta osataan sitä täälläkin. En tullut valituksi, enkä luultavasti olisi ottanut paikkaa vastaan, vaikka olisin tullut. Nykyisessä duunissa on sentään hauskaa ja palkka on vaatimuksiin nähden kohtuullinen. Palkkaus kertoo myös siitä, miten paljon yritys arvostaa työntekijöitään ja mitä heiltä odotetaan, eikä halvalla yleensä saa hyvää.

  • Mitä sun vanhemmat tekee?

“Oletko kiinnostunut palkkaamaan mut, vai mun mutsin, vai faijan?” En oikeasti kysynyt tota, mutta samoin kuin sisarusten kuulumiset, vanhempieni osaaminen ei oletettavasti vaikuta omaan osaamiseeni. On totta, että vanhempien uravalinnat vaikuttavat jossain määrin omiin uravalintoihin ja lähtökohtiin, mutta mitä jos vanhempia ei ole, tai he ovat esim. työttömiä?

  • Ei vaivauduta ilmoittamaan ettei kiinnostakaan

Varmaan aika moni kokenut saman. Ei tietenkään helppo tehtävä rekrytoijalle, mutta ainakin itse arvostan suuresti sitä, että haastattelusta saa palautetta, jonka perusteella voi kehittää itseään. Etenkin jos haastattelu on ollut vaativa ja hakija on nähnyt sen eteen paljon vaivaa, on vähintäänkin kohtuullista ilmoittaa rekrytoinnin tuloksesta mahdollisimman pian. Vaikuttaa myös hakijoiden mielikuvaan yrityksestä.

Omat kokemukseni olivat kai enimmäkseen rekrytoijien kokemattomuutta, monet varmasti kysyvät vielä pidemmälle henkilökohtaisuuksiin meneviä kysymyksiä liittyen esim. suunnitelmiin perheen perustamisesta. Kannattaa muistaa, ettei niihin tarvitse vastata ja vastaamatta jättäminen viestii myös hakijan itsekunnioituksesta. Ja sopimattomat kysymykset puolestaan yrityksestä.

Nomess Copenhagen Balsabox

Tiesin jo ennen muuttoa Suomesta Ruåtsiin, ettei mulla olisi täällä kunnollista peiliä, joten sellainen oli hakusessa viime kesänä. Bongasin Helsingin keskustan Stockmannilla tanskalaisen Nomess Copenhagen- sisustusfirman säilytyslaatikon, jossa on peili ja tilaa esim. meikeille. Ihastuin laatikkoon välittömästi, mutta valitettavasti sitä oli Stokkalla sillä hetkellä saatavilla vain puunvärisenä. Halusin sen tummana, koska suurin osa huonekaluistani on maalattu tummaksi. Kysyin onko tuotetta tulossa lähiaikoina ja mulle luvattiin laittaa tekstari, kun tuotetta olisi taas saatavilla. Odottelin pari viikkoa, kunnes oli muuton aika ja laatikko jäi ostamatta.

Katselin netistä myös muita pöytäpeilejä, mutta Balsabox vaikutti ylivoimaisen käytännölliseltä verrattuna niihin. Aloin muutettuani etsimään laatikkoa ruotsalaisista verkkokaupoista ja rum21.se:llä oli oikeaa väriä valikoimassaan. Tilasin laatikon samantien ja se saapui pari päivää myöhemmin. Maksoin muistaakseni noin 150 euroa, mutta tällä hetkellä Balsabox näyttää maksavan päälle satasen.

Nomess

Oon aina ollut vähän prinsessa ja Balsabox on luultavasti yksi parhaista asioista mitä olen pitkään aikaan ostanut. Se on yksinkertainen ja kaunis. Peili on irtonainen ja sitä voi pitää pysty- tai vaakasuunnassa, tai laatikon kantena. Ainoa miinuspuoli on se, että laatikkoon jää helposti sormenjälkiä, jos kädet on yhtään rasvaiset. Asun siis kämppiksen kanssa ja en ole itse kalustanut tätä asuntoa, tai huonettani ja huone tuntuu heti jotenkin kodikkaammalta, kun siinä on edes jotain omaa.

Nomess-3

Another jigsaw puzzle time-lapse

This one took ages… Mostly because I had it at my parents’ house while I was living elsewhere. I did better with the image quality than last time, but it was still difficult to keep the camera at the same position through out the film. The most difficult thing was to estimate how long it would take to finish and how long the shooting interval should be.

I’m quite happy with the result, it’s always interesting to see the progress in such a short time. I have a few more ideas for time-lapse videos to come.

Graduation

Today I finally graduated with a bachelors’ degree in business management! The graduation itself wasn’t too important for me, but I finally had a reason to buy myself a new dress. I wanted a dress with mid sleeves that I could wear at a ceremony during winter time. I found a really nice one from asos.com, with a bit of the spirit from 1920’s and a lot of sparkle.

IMG_3338

I have tattoos on my arms and I wanted them to be covered. The dress worked great on that and it looked really nice on my pale skin.

IMG_3484

The day before the ceremony I came across a big issue, I heard that Laurea UAS will be the first University of Applied Sciences in Finland that will make the graduating students to wear gowns… I’m quite strick about what I wear, I refused to buy the overalls students wear at parties at the beginning of my studies and this was something that would definitely not suit my style.

IMG_3483

Although we were told to take gowns, I didn’t take one. One of my friends brought me one, but I still wasn’t willing to wear it. I was kind of nerveous and though that I’d be kicked out of the ceremony or something, but luckily no one complained. I kind of stood of the ground when shaking hands with the school president.

IMG_3452

I’m happy to be finally done with scool. I’m applying to master programmes now, and will hopefully be out of Finland next fall again.

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/314/47988913/files/2014/12/img_3485.jpg