Häpeän ruåtsiani!

Swedish language.pngHäpeän sitä. Vieraat kielet ei tartu aikuisena läheskään yhtä hyvin kuin lapsena, vaikka olin siis koulussa aina hyvä ruotsissa. Tänne muutettuani totesin kuitenkin, että on ihan eri asia käyttää kieltä muissa tilanteissa, kuin esim. kahvilassa tai postikorttia kirjoittaessa. Esim.  esitelmän pitäminen ruotsiksi on ihan hirveää, vaikka ryhmässä kaikki muutkin olis maahanmuuttajia. Puhumattakaan siitä, millaista on käyttää ruotsia päivittäin töissä, tai yrittää deittailla ruotsalaista ruotsiksi. Olen yrittänyt sopeutua tänne, ensin ottamalla ruotsalaisen sukunimen ja myöhemmin kansalaisuuden, mutta valitettavasti kumpikaan ei poista sitä tosiasiaa, että olen SUOMIJUNTTI.

Vaikka Ruotsissa on monikulttuurinen väestörakenne ja hyvin harva on tähän mennessä kettuillut puheestani, itseäni se kuitenkin ahdistaa suuresti ja tyydyn liian usein olemaan hiljaa, toivoen näin nolaavani itseäni edes hieman vähemmän.

Tässä muutama esimerkki toilailuistani:

1. Soitin työmatkavarausta koskien käyttämäämme matkatoimistoon. Kysyivät varausnumeroa, jota rupesin tavaamaan. Asiakaspalvelija ei saanut aakkosistani selvää ja sanojen, tai nimien lonkalta heittäminen ruotsiksi ei onnistunutkaan ihan noin vain. Yritin sanoa S, aspa kuuli F. Yritin korjata: “Nej, utan S som, som… Satan.” Ei tullut mieleen esim. Sverige, svenska, Simon tai Susan. No, ensi kerralla sitten.

2. Yritin ostaa kahvimittaa, jonka muistelin olevan ruotsiksi tyyliin sama kuin suomeksi. Käänsin siis kaupassa päässäni: “kaffemäter” myyjä ei tajunnut millään, vaikka selitin: “En sån där sked man mäter kaffe med”. Tajusi kun selitin uudestaan englanniksi. Kysyin lopuksi, mikä ruotsissa meni pieleen, myyjä kertoi ystävällisesti että se on “kaffemått”.

3. Ehkä nöyryyttävimmät tapaukset sattuivat vaatekaupassa, jossa olin aiemmin töissä. Asiakkaat eivät esim. uskoneet, ettei meillä voi saada alennusta vaikka tuote olisi viallinen. Veemäisimmät pyysivät puhua kollegan kanssa, joka sitten selitti saman asian enemmän tai vähemmän sujuvammin.

Ongelma on toki suurilta osin omien korvien välissä (joku ehti kerran luulla et oon oikeesti Umeåsta kotoisin). Mutta silti, päivittäin joutuu tekemään pellen itsestään kun eihän sitä muuten opi millään. Ja olen siis toki hyvin kiitollinen siitä, että kieli on tarttunut sen verran, että ylipäätään pystyn työskentelemään sillä. Ja en tosiaan edes ole työpaikallani ainoa maahanmuuttaja. Muut tekevät ihan samalla tavalla virheitä, eivät vain piittaa niistä yhtä paljon.

Tsekatkaa myös ihmeessä mun ruåtsinkielinen blogi, jonka perustin yhtä verkkokurssia varten (koska oli pakko). 🇸🇪

Mikä Ruotsissa ei ole paremmin?

1. Asuntotilanne

Iskee ensimmäisenä vasten kasvoja. Varsinkin vuokra-asunnoista on suuremmissa kaupungeissa aikamoinen pula. Vaikka parannusta on tulossa, varmin keino saada asunto on ostaa sellainen. Jaetun asunnon saa kokemukseni perusteella helposti, mutta asunnon jakaminen ventovieraan kanssa ei aina ole helppoa.

2. Verotus

Ruotsissa tuloverotuksen pohjana on kunnallisvero, joka asuinpaikasta riippuen huitelee n. 30 prosentin tienoilla. Keskituloisena tosin maksat vähemmän veroa kuin Suomessa. Alv:n yleinen verokanta on Ruotsissa 25 %, Suomessa 24 %. Alennetut verokannat taas ovat Ruotsissa matalammat: 12 % ja 6 %, verrattuna Suomen 14 % ja 10 %. Tosin Ruotsin korkeampi palkkataso tasaa vähän menetettyjä euroja tai kruunuja, joten en tämän takia muuttaisi takaisin Suomeen.

3. Pinnallisuus

Päätyössäni en tällä hetkellä törmää tähän, mutta työskennellessäni Mall of Scandinavian Mangossa, Tukholman yöelämästä puhumattakaan, tulee vastaan jatkuvasti Kim Kardashian-kopiota lipfillereineen ja silikoneineen. Aika oksettavaa. Pidän luonnollisuutta viehättävänä, tosin makunsa kullakin. Mallia Tukholmalaiseen elämäntyyliin voi ottaa esim. Snabba Cash-kirjasta: jos ylellisyyksiin ei muuten ole varaa, kannattaa asua mahdollisimman halvasti ja ajaa vaikka pimeää taksia öisin niin on sitten varaa skumppaan ja Gucciin.

4. Hymistely

Tai ylenpalttinen poliittinen korrektius. Ei voi sanoa mitä tahansa mielipidettä ääneen, koska se voi olla väärä. Negatiivisten tunteiden näyttäminen on tietysti tuomittavaa. Tuntuu myös siltä, että Suomessa on hyväksyttävämpää olla sisäänpäinkääntynyt ja haluta olla omissa oloissaan. Ruotsissa small talkia on vaikeampi välttää, onhan se niin treeevligt puhua hölynpölyä jonkun puolituntemattoman kanssa!

5. Rajallinen mobiilinetti

Suomi saattaa olla tämän suhteen poikkeus. Kuka enää edes soittaa ja tekstaa puhelinliittymän kautta, kun on Facebook a Whatsapp? Kolme gigaa kuussa riittää jotenkuten, jos suurimman osan ajasta pitää datan pois päältä ja käyttää wifiä aina kun tilanne sallii. “Rajaton surf” eli 100 gigaa maksaa monta sataa kruunua kuussa, tosin vaikea kuvitella että kukaan onnistuisi noin suurta määrää edes käyttämään. Ilman nettiäkin tietysti pärjää, mutta yhden gigan kuukausisurfilla sinut voidaan leimata pihiksi…

6. Pidemmät työpäivät

Se kuuden tunnin työpäivä oli pelkkä kokeilu. Normaali työpäivän pituus on Ruotsissa yhdeksän tuntia, koska tunnin ruokatauko on pakollinen (ja tietysti palkaton) ja varsinainen työaika kahdeksan tuntia. Fyysisessä työssä se viimeinen tunti on usein hyvin, hyvin pitkä.

Kaikesta huolimatta viihdyn Suomenlahden tällä puolella edelleen hyvin. 🙂