Häpeän ruåtsiani!

Swedish language.pngHäpeän sitä. Vieraat kielet ei tartu aikuisena läheskään yhtä hyvin kuin lapsena, vaikka olin siis koulussa aina hyvä ruotsissa. Tänne muutettuani totesin kuitenkin, että on ihan eri asia käyttää kieltä muissa tilanteissa, kuin esim. kahvilassa tai postikorttia kirjoittaessa. Esim.  esitelmän pitäminen ruotsiksi on ihan hirveää, vaikka ryhmässä kaikki muutkin olis maahanmuuttajia. Puhumattakaan siitä, millaista on käyttää ruotsia päivittäin töissä, tai yrittää deittailla ruotsalaista ruotsiksi. Olen yrittänyt sopeutua tänne, ensin ottamalla ruotsalaisen sukunimen ja myöhemmin kansalaisuuden, mutta valitettavasti kumpikaan ei poista sitä tosiasiaa, että olen SUOMIJUNTTI.

Vaikka Ruotsissa on monikulttuurinen väestörakenne ja hyvin harva on tähän mennessä kettuillut puheestani, itseäni se kuitenkin ahdistaa suuresti ja tyydyn liian usein olemaan hiljaa, toivoen näin nolaavani itseäni edes hieman vähemmän.

Tässä muutama esimerkki toilailuistani:

1. Soitin työmatkavarausta koskien käyttämäämme matkatoimistoon. Kysyivät varausnumeroa, jota rupesin tavaamaan. Asiakaspalvelija ei saanut aakkosistani selvää ja sanojen, tai nimien lonkalta heittäminen ruotsiksi ei onnistunutkaan ihan noin vain. Yritin sanoa S, aspa kuuli F. Yritin korjata: “Nej, utan S som, som… Satan.” Ei tullut mieleen esim. Sverige, svenska, Simon tai Susan. No, ensi kerralla sitten.

2. Yritin ostaa kahvimittaa, jonka muistelin olevan ruotsiksi tyyliin sama kuin suomeksi. Käänsin siis kaupassa päässäni: “kaffemäter” myyjä ei tajunnut millään, vaikka selitin: “En sån där sked man mäter kaffe med”. Tajusi kun selitin uudestaan englanniksi. Kysyin lopuksi, mikä ruotsissa meni pieleen, myyjä kertoi ystävällisesti että se on “kaffemått”.

3. Ehkä nöyryyttävimmät tapaukset sattuivat vaatekaupassa, jossa olin aiemmin töissä. Asiakkaat eivät esim. uskoneet, ettei meillä voi saada alennusta vaikka tuote olisi viallinen. Veemäisimmät pyysivät puhua kollegan kanssa, joka sitten selitti saman asian enemmän tai vähemmän sujuvammin.

Ongelma on toki suurilta osin omien korvien välissä (joku ehti kerran luulla et oon oikeesti Umeåsta kotoisin). Mutta silti, päivittäin joutuu tekemään pellen itsestään kun eihän sitä muuten opi millään. Ja olen siis toki hyvin kiitollinen siitä, että kieli on tarttunut sen verran, että ylipäätään pystyn työskentelemään sillä. Ja en tosiaan edes ole työpaikallani ainoa maahanmuuttaja. Muut tekevät ihan samalla tavalla virheitä, eivät vain piittaa niistä yhtä paljon.

Tsekatkaa myös ihmeessä mun ruåtsinkielinen blogi, jonka perustin yhtä verkkokurssia varten (koska oli pakko). 🇸🇪

Finnish in Japan

During my trip in Japan I came across two shops with Finnish names. I noticed later both stores had “SM2” next to their own names, so I did a little research and found out there were four different store names under the SM2  brand. The stores I came across were ehkä söpö and olohuone. From the webpage http://www.sm2.co.jp/ I found also otan tämän “I(‘ll) take/have this one”  and keittiö “kitchen”.

The www-page was in Japanese so I couldn’t figure out whether they had any connection to Finland besides the names.

Ehkä söpö “Maybe cute” Harajuku, Tokyo

Image

Olohuone “Living room” in Tokyo or Osaka, can’t recall where, but anyway, sweet!

olohuone

A Swedish bag I found at a store in Tokyo. It says “Can I use your phone?” I don’t know if people actually buy this stuff. Most Japanese wouldn’t probably even recognize the language. It could say basicly anything. Or maybe they google before they buy…

bild